Entä jos uskallan luottaa, 
jos uskaltaisin nousta seisomaan.

Jos uskaltaisin hymyillä ilman syytä, 
nauraa taas niin, että vatsaan sattuu.

Jos uskaltaisin jättää kynnet lakkaamatta,
olla alasti.

Jos uskaltaisin itkeä sylissäsi yön,
ja silti katsoa sinua silmiin ja hymyillä.

Mitä jos revit sydämmeni irti.
Jos potkit minut sitten maahan, ja unohdat.
Jos itken taas yöt, huudan äänettömästi.
Entä jos se onkin tällä kertaa liikaa.

Ei enemmän tai vähemmän.

Vain yksi kaunis hetki, kirkasti sieluni, kuin ei surua olisi olemassakaan.

Kuin ainoa asia olisi sydämestäni kuuluva syke, joka kumpusi seinistä täyttäen koko huoneen.